1.1.2018

Mikä?

Muinaispaja Kiertelevä Kettu valmistaa muinaisia käsityövälineitä, luu- ja sarvituotteita sekä pronssi- ja hopeakoruja.


Kaikki tuotteet on valmistettu itse käsityönä Suomessa. Kettuna häärii muinaistekniikan ja metallin artesaani Nana Åsten.

Ota yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen kiertelevakettu@yahoo.com tai laita viestiä Facebook-sivuillani!

1.9.2016

Luonnonmateriaalikoruja

Pääsinpä jälleen elementtiini, sarvinappuloiden sahailuun ja sommitteluun! Villilapsi-kaulakoru taisi olla ensimmäinen koru, jonka tein muinaistekniikan opinnot aloittaessani v. 2008. Klassikko jo syntyessään?

1.8.2016

Kansansoittimia

Olen tekemässä riipussarjaa kansansoittimista. Sarjan ensimmäinen riipus on iki-ihana, kaikkien suomalaisten tuntema kantele.


Toisena valmistui vähän harvinaisempi suomalainen kielisoitin, jouhikantele eli jouhikko.


Ääninäytteen jouhikon lumoavasta soinnista voitte kuulla täältä.

"Siinä on marjat!"

...sanoi kiukkuinen emäntä kun hillopurkin pöytään löi. Eikusiis. Tulipa tehtyä tällaisia aronia- ja pihlajanmarja-aiheisia riipuksia. Saanen esitellä: Pihlajanmarja ja Aronia.


Muotokielessä on havaittavissa 70-luvun tunnelmaa, joka allekirjoittanutta kovin viehättää.

23.6.2016

Tilaustyö

Tällainen peli tuli asiakkaalle tehtyä: messingistä sahattu polttokuviointileimasin puun tai nahan kuviointiin. Pää lämmitetään nuotiolla tai keittolevyllä ja painetaan puuhun.


Voisi olla näppärä itsellenikin tällainen leimasin esimerkiksi kolvin päähän kiinnitettäväksi. Muotona voisi olla oma puumerkki tai vaikka jolkottava kettu... voisi "ketustaa" sen jälkeen kaiken!

7.6.2016

Valmis!

Kiillotusrummusta pullahti varsin hohdokas rossi. Siinä se nyt on, tämän kevään duuni!



Rintaneula 10x10 cm, 925-hopea, pronssi, karneoli, kuutiollinen zirkonia.

Rintaneula osa VI

Vihdoin pääsen istuttamaan kiviä! Sulattamaan kittiä siis, hus.


Polymorfirakeet pehmenevät kuumassa vedessä, ja massaa pystyy muotoilemaan tämän jälkeen sormin. Jäähtyessään kitti on todella kovaa, ja sillä voi helposti tukea epämääräisen mallista kappaletta ja suojata korun ne osat, joiden ei halua altistuvan mahdollisille virhelyönneille.


Kitin avulla kappaleen voi myös suoraan asettaa kaiverruskuulan leukoihin.

Istutin kivet paikoilleen. Jälki ei ollut järin eleganttia erinäisten -köh- suunnitteluteknisten yksityiskohtien vuoksi. Kynsi-istukoihin tulleet kivet olivat näköjään eri korkuisia, joten istukat näyttävät nyt keskenään erilaisilta.


Putki-istukan seinämistä tuli myös liian korkeat ja ohuet, joten metalli kurttuuntui kiven ympärille istuttaessa. Myös reunojen siistiminen kaiverrustyökalulla oli hankalaa keskuskiven ollessa syvennyksessä, joten päädyin koukkimaan reunan rosoiseksi.


Trolololo! No, deadlinet paukkuu, joten tällä mennään. Kitti irti ja eteenpäin!

10.5.2016

Rintaneula osa V

Pääsin vihdoin kokoamaan kukkasta! Juotin ensin istukat kiinni pohjalevyihin. Tällä kertaa jätin sarjan ympärille reilut kaksi milliä liikkumavaraa.


Porasin reiät keskusputkeen ja pujotin heteet läpi ja juotin kerralla kiinni. Seuraavaksi suojasin vanhat juotokset kynsilakalla ja juotin puolivalmiit istukat varsien päihin.




Viilasin ylimääräiset pois istukoiden ympäriltä ja vilssasin ja kiillotin ne. Langat piti tätä varten taivuttaa väliaikaisesti suoraksi.


Kiinnitin terälehdet paikoilleen koulun pistehitsauslaitteella, jonka jälkeen juotin ne kiinni pehmeämmällä juotteella. Kuinka kätevää!


Kiinni on. Jesss. Juotin myös neulamekanismin osat taustapuolelle. Vielä puuttuu neulan kiinnitys, kivien istutus sekä viimeistely, ja sitten alkaa olla valmista.

28.4.2016

Rintaneula osa IV

Voihan kynsi-istukka! Keskuskiven ympärille olisi tarkoitus tulla varsien päähän neljä kynsi-istutettua ja neljä helmi-istutettua kiveä. Kynsi-istukassa vaikeinta minulle näyttää näköjään olevan kynsien saaminen symmetriksi ja saman kokoisiksi... teen nyt kolmatta kertaa tätä samaa työvaihetta.



Tähän asti meni vielä hyvin, vaikka kynnet eivät ihan saman kokoisia olleetkaan. Sitten sahasin pohjat istukoiden reunoja pitkin liian läheltä. Myöhemmissä juotoksissa osat voivat liikkua pois paikaltaan, joten ympärille pitää jättää enemmän varaa. Uusiks män!


Vaihdoin samalla metallia ja kiviä, koska hopea-kuukivi -combo oli mielestäni turhan kalvakka tähän työhön, vaikka kaunis onkin. Näistä istukoista tuli turhan hennot, eli juottamisessa tulisi olemaan edelleen ongelmia. Uusiks män!


No, kaikki tietänevät mitä harjoituksesta ja mestareista sanotaan. Ja se ei ole se sama, mitä muusikoista sanotaan!

18.3.2016

Rintaneula, osa III

Yhden terälehden juotos rapsahti irti, joten juotin sen uudestaan, tapani mukaan taas vähän turhan reilulla lämmöllä. Hopea alkoi kupruilla ja juotoshopea kiehui ja levisi joka paikkaan.

Vahingon korjaamiseksi tein saman operaation kaikille terälehdille, tällä kertaa tarkoituksella (tätä tekniikkaa kutsutaan krymppaamiseksi.) Lopputuloksesta tuli paljon mielenkiintoisempi kuin olin suunnitellutkaan! Korostin terälehtien epämääräisyyttä vielä viilaamalla.




Seuraavaksi olisi ohjelmassa kynsi-istukoiden valmistus kiville ja osien juottaminen kiinni toisiinsa. Juottamisjärjestystä pitää miettiä huolellisesti, sillä rintaneulan muoto ja eri kokoiset osat asettavat haasteita sen kokoamiselle. Isoa kappaletta lämmitettäessä pienemmät osat saattavat sulaa tai edelliset juotokset lähteä liikkumaan.

Homman mahdollistaa se, että vanhat juotokset sulavat vähän korkeammassa lämpötilassa kuin uusi juote, joten tarkalla lämmittämisellä sen sulamista ja juoksemista oikeisiin paikkoihin voi hallita. Lisäksi on olemassa eri kovuisia juotteita, jotka sulavat eri lämpötiloissa.

Harjoituksen vuoksi kasasin jo rehvakkaan huolettomasti kuparisen koeversion. Heteet töröttävät keskusputkesta vähän miten sattuu ja sulatin langanpäät palloiksi ilman sen kummempaa harjoittelua... mutta osat ovat edelleen kokonaisia ja kiinni toisissaan, joten otan tämän voittona. Kuparin lämpövärit ovat aika makeita, joten annoin niiden jäädä. 


Tästä tulee koriste uuteen hattuuni. Aurinkokin paistaa sopivasti. Kevät!

21.2.2016

Rintaneula: osa II

Sahasin hopeasta prässätyt osat kahtia ja viilasin ne toisiinsa sopiviksi.


Kiillotin puolikkaiden sisäpinnat ja juotin ne yhteen terälehdiksi (myöhemmin syvennyksen kiillottaminen on hankalaa, joten se pitää tehdä jo ennen juottamista).


Juotin pronssi- ja hopealevyt putkeksi ja vedin ne vetolevyn läpi oikean kokoisiksi. Putkista tehdään kiville sarjat: pronssinen putki-istutus kukan keskustaksi, kynsi-istutukset ympärille heteiksi.

Urakka jatkuu pohtimalla, miten saan kaikki sälät juotettua kiinni keskusputkeen.

Ja kai tässä jokin neulakin pitäisi olla!

To be continued...