6.5.2010

Luostarinmäen mediapersoona

Aloitin työharjoittelun Luostarinmäen Käsityöläismuseossa sarvityöntekijänä. Jo heti ensimmäisenä päivänä jouduin toimittajien ja kuvausryhmän saartamaksi. Käsityöläismuseossa ei ole ollut sarventyöstäjää 40 vuoteen, joten olen museopiireissäkin melkoinen julkkis!
 
Käsityöläismuseon miljöössä on aivan upeaa työskennellä. 1800-luvulla rakennetun kammantekijän verstaan työkaluihin tutustuminen on kaltaiselleni oppitytön heitukalle aivan kullanarvoista upeasta työtilasta puhumattakaan. Hinkuttaminen ei ala kyllästyttää, kun välillä voi jutustella vierailijoiden kanssa ja yrittää vastailla lasten hämmentäviin kysymyksiin ("Mitä sä täällä vielä teet? Eiks vanha aika menny jo?"). Hiirennahka-juttu lähti myös näköjään kiertämään saman tien, tänään verstaan kynnykselle tuli pieni tyttö kysymään, että täälläkö niitä nukkekodin taljoja tehdään :D

Museon Höökarinpuodista saa ostaa kesän mittaan tekemiäni juomasarvia, sarvi-ja luukoruja, kinnasneuloja ja muita käsityövälineitä.

3 kommenttia:

  1. Hiirentalja- ja sarvi-ihme :D

    Pitää tulla joku päivä museolle kylään.

    VastaaPoista
  2. Löysin tänne blogiisi ihan vahingossa jokin aika sitten. Itsekin olen ikäänkuin museoalalla, lähinnä hommailen näyttelyrakenteitten ja laitteitten kanssa. Olisi hauskaa opetella muinaistekniikkoja mutta aina jossain vaiheessa tulee jokin allergia vastaan. Siksi seikkailen täällä ihastelemassa töitäsi, kun netissä luutöitten teon seuraaminen onnistuu ilman aivastuksen ja hengenahdistuksen pelkoa :)

    Keskiaikamarkkinoillekin on tehnyt mieli lähteä jo pitkään, mutta Suomi on niiiiiin pitkä maa, ettei täältä pohjoisesta oikein tule lähdetyksi. Mutta ehkä mie vielä joskus...

    VastaaPoista
  3. Joo, tuo luupöly on aika kurjaa tavaraa, pitäisi aina käyttää hengityssuojainta. Aina en tajua käyttää, ja sen kyllä tuntee keuhkoissa vähän ajan päästä...

    VastaaPoista