18.3.2016

Rintaneula, osa III

Yhden terälehden juotos rapsahti irti, joten juotin sen uudestaan, tapani mukaan taas vähän turhan reilulla lämmöllä. Hopea alkoi kupruilla ja juotoshopea kiehui ja levisi joka paikkaan.

Vahingon korjaamiseksi tein saman operaation kaikille terälehdille, tällä kertaa tarkoituksella (tätä tekniikkaa kutsutaan krymppaamiseksi.) Lopputuloksesta tuli paljon mielenkiintoisempi kuin olin suunnitellutkaan! Korostin terälehtien epämääräisyyttä vielä viilaamalla.




Seuraavaksi olisi ohjelmassa kynsi-istukoiden valmistus kiville ja osien juottaminen kiinni toisiinsa. Juottamisjärjestystä pitää miettiä huolellisesti, sillä rintaneulan muoto ja eri kokoiset osat asettavat haasteita sen kokoamiselle. Isoa kappaletta lämmitettäessä pienemmät osat saattavat sulaa tai edelliset juotokset lähteä liikkumaan.

Homman mahdollistaa se, että vanhat juotokset sulavat vähän korkeammassa lämpötilassa kuin uusi juote, joten tarkalla lämmittämisellä sen sulamista ja juoksemista oikeisiin paikkoihin voi hallita. Lisäksi on olemassa eri kovuisia juotteita, jotka sulavat eri lämpötiloissa.

Harjoituksen vuoksi kasasin jo rehvakkaan huolettomasti kuparisen koeversion. Heteet töröttävät keskusputkesta vähän miten sattuu ja sulatin langanpäät palloiksi ilman sen kummempaa harjoittelua... mutta osat ovat edelleen kokonaisia ja kiinni toisissaan, joten otan tämän voittona. Kuparin lämpövärit ovat aika makeita, joten annoin niiden jäädä. 


Tästä tulee koriste uuteen hattuuni. Aurinkokin paistaa sopivasti. Kevät!

1 kommentti:

  1. On tosi hieno, oot kyllä taitava. Olen eka kertaa sun blogissa ja liityin lukijaksikin. Ois niin kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujallekkin.

    VastaaPoista