7.6.2016

Rintaneula osa VI

Vihdoin pääsen istuttamaan kiviä! Sulattamaan kittiä siis, hus.


Polymorfirakeet pehmenevät kuumassa vedessä, ja massaa pystyy muotoilemaan tämän jälkeen sormin. Jäähtyessään kitti on todella kovaa, ja sillä voi helposti tukea epämääräisen mallista kappaletta ja suojata korun ne osat, joiden ei halua altistuvan mahdollisille virhelyönneille.


Kitin avulla kappaleen voi myös suoraan asettaa kaiverruskuulan leukoihin.

Istutin kivet paikoilleen. Jälki ei ollut järin eleganttia erinäisten -köh- suunnitteluteknisten yksityiskohtien vuoksi. Kynsi-istukoihin tulleet kivet olivat näköjään eri korkuisia, joten istukat näyttävät nyt keskenään erilaisilta.


Putki-istukan seinämistä tuli myös liian korkeat ja ohuet, joten metalli kurttuuntui kiven ympärille istuttaessa. Myös reunojen siistiminen kaiverrustyökalulla oli hankalaa keskuskiven ollessa syvennyksessä, joten päädyin koukkimaan reunan rosoiseksi.


Trolololo! No, deadlinet paukkuu, joten tällä mennään. Kitti irti ja eteenpäin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti